DAY 154 (22.2.15)

JAA ETTÄ SUOMEEN TAKAISIN TÄNÄÄN? WOOP WOOP!

Yhdeksältä aamulla heräillään ja viimeiset tarkistukset laukkujen sisältöihin. Onko kaikki mukana? Koko päivän kylläkin oli aivan järjetön haikeus ja tyhjyys siitä syystä, että jättää nää ihmiset taakse tosi pitkäks aikaa. Ja et joutuu erkanee viimeisestäkin vaihtarikaverista, Latvialaisesta Krivsistä. Krivsistä tuli meikäläiselle tosi läheinen ja hyvä ystävä. Ilman sitä jätkää mulla ois mm. hajonnu pää tähän paikkaan, olisin ollu aivan yksin aika suurimmaks osan ajasta ja vaikka mitä.

Mennään sitten syömään lounasta ja sitten oli Krivsin aika lähteä jossain siinä klo 12 aikaan. Hyvästit ja kyllä vaan surutti sanoa niin hyvälle ystävälle moikat. Mut onneks nähään vielä taas.

Sitten menin hotellille sanomaan viimeiset hyvästit työkavereille ja pomoille. Haikeaaaaaaaaaa... Pomot sitten sano, että jos joskus haluan suosituksia, töitä tai mitä vaan ni soitto vaan! Tuntu hyvältä ja yksi korkeista esimiehistä anto sitten parit vinkit ja korttinsa, et myös hänelle sitten pystyy soittamaan jos mitä tahansa on. Feels good man.

Sit kello alkoki olemaan niin paljon, että lähin Kristaa vastaan Eghamin asemalle kello kahdeksi josta jatkettiin bussipysäkille ja Heatrown kentälle, missä venaavatkin Tomi ja Jarmo!

JA EIKUN KOTIIN!

Tää reissu oli aivan mahtava kokemus. Meikäläinen ei kadu yhtään sinne lähtöä. Voin sanoa, että jos mietiyttää perheen, tyttö/poikaystävän, lemmikin, ystävien tai kenen/minkä tahansa jättäminen Suomeen että sen takia ei vaihtoon lähtisi niin lähde vaan. Ota tilaisuus ja mene! Vaihto ei kestä ikuisesti ja siitä oppii aivan älyttömästi. Saat elinikuisia ystäviä ja kavereita, kielitaito karttuu huomattavasti jos haluaa ja parhaimmassa tapauksessa töitäkin olisi tarjolla. Kuka tietää?