DAY 154 (22.2.15)
JAA ETTÄ SUOMEEN TAKAISIN TÄNÄÄN? WOOP WOOP!
Yhdeksältä aamulla heräillään ja viimeiset tarkistukset laukkujen sisältöihin. Onko kaikki mukana? Koko päivän kylläkin oli aivan järjetön haikeus ja tyhjyys siitä syystä, että jättää nää ihmiset taakse tosi pitkäks aikaa. Ja et joutuu erkanee viimeisestäkin vaihtarikaverista, Latvialaisesta Krivsistä. Krivsistä tuli meikäläiselle tosi läheinen ja hyvä ystävä. Ilman sitä jätkää mulla ois mm. hajonnu pää tähän paikkaan, olisin ollu aivan yksin aika suurimmaks osan ajasta ja vaikka mitä.
Mennään sitten syömään lounasta ja sitten oli Krivsin aika lähteä jossain siinä klo 12 aikaan. Hyvästit ja kyllä vaan surutti sanoa niin hyvälle ystävälle moikat. Mut onneks nähään vielä taas.
Sitten menin hotellille sanomaan viimeiset hyvästit työkavereille ja pomoille. Haikeaaaaaaaaaa... Pomot sitten sano, että jos joskus haluan suosituksia, töitä tai mitä vaan ni soitto vaan! Tuntu hyvältä ja yksi korkeista esimiehistä anto sitten parit vinkit ja korttinsa, et myös hänelle sitten pystyy soittamaan jos mitä tahansa on. Feels good man.
Sit kello alkoki olemaan niin paljon, että lähin Kristaa vastaan Eghamin asemalle kello kahdeksi josta jatkettiin bussipysäkille ja Heatrown kentälle, missä venaavatkin Tomi ja Jarmo!
JA EIKUN KOTIIN!
Tää reissu oli aivan mahtava kokemus. Meikäläinen ei kadu yhtään sinne lähtöä. Voin sanoa, että jos mietiyttää perheen, tyttö/poikaystävän, lemmikin, ystävien tai kenen/minkä tahansa jättäminen Suomeen että sen takia ei vaihtoon lähtisi niin lähde vaan. Ota tilaisuus ja mene! Vaihto ei kestä ikuisesti ja siitä oppii aivan älyttömästi. Saat elinikuisia ystäviä ja kavereita, kielitaito karttuu huomattavasti jos haluaa ja parhaimmassa tapauksessa töitäkin olisi tarjolla. Kuka tietää?
tiistai 24. helmikuuta 2015
DAY 153 (21.2.15)
Viimeinen työvuoro, häät. Iltavuoro klo 15:30-00:30 oli tällä kertaa mutta hauskaa oli, en valita.
Mut näissä häissä oli eniten lapsia ku missää muissa häissä missä tarjoilin. Voi herrajumala. No olihan ne ihan sulosia mutta se huuto. Nooh ei lapset nyt näiden häiden pääpointti ollut joten jatketaan eteenpäin. Jälkiruokien jälkeen koko juhlayleisölle esiintyivät meijän univormuihin pukeutuneet laulavat tarjoilijat. Erittäin hyvä show ja hauska!
Esiintyjien jälkeen sitten ilta menikin aivan normaaliin rauhalliseen tahtiin ja oli kyllä suloinen näky, kun aikuisten keskeltä yhtäkkiä vipeltää lapsi järjettömän kokosen hevosenpäämaski päässä ohi!
Siinä sitten alkoi myös työkavereilla loppumaan vuorot iltaa myöden, joten ne jotka eivät huomenna työskentelisi niin sanoin hyvästit ja oi että ku oli haikeeta. Näiden mahtavien ihmisten kanssa kuitenkin viettänyt 4kk aika tiiviisti aikaa ja tehnyt töitä. Tuntuu niin oudolta myös, että huomenna oon kotona....
Viimeinen työvuoro, häät. Iltavuoro klo 15:30-00:30 oli tällä kertaa mutta hauskaa oli, en valita.
Mut näissä häissä oli eniten lapsia ku missää muissa häissä missä tarjoilin. Voi herrajumala. No olihan ne ihan sulosia mutta se huuto. Nooh ei lapset nyt näiden häiden pääpointti ollut joten jatketaan eteenpäin. Jälkiruokien jälkeen koko juhlayleisölle esiintyivät meijän univormuihin pukeutuneet laulavat tarjoilijat. Erittäin hyvä show ja hauska!
Esiintyjien jälkeen sitten ilta menikin aivan normaaliin rauhalliseen tahtiin ja oli kyllä suloinen näky, kun aikuisten keskeltä yhtäkkiä vipeltää lapsi järjettömän kokosen hevosenpäämaski päässä ohi!
Siinä sitten alkoi myös työkavereilla loppumaan vuorot iltaa myöden, joten ne jotka eivät huomenna työskentelisi niin sanoin hyvästit ja oi että ku oli haikeeta. Näiden mahtavien ihmisten kanssa kuitenkin viettänyt 4kk aika tiiviisti aikaa ja tehnyt töitä. Tuntuu niin oudolta myös, että huomenna oon kotona....
perjantai 20. helmikuuta 2015
DAY 151 (19.2.15)
Staff Awards party! Ja meikäläinen tarjoilemassa... Mutta ei se menoa haitannut!
Staff Party järjestettiin kokoushuone Clarencessa ja sinne nyt siis YLLÄRI YLLÄRI tuli melkeinpä kaikki työntekijät johtajaa myöten! Huoneessa oli jopa Photo Booth ja onneksi oli, sain kuvia työkavereiden (ja johtajan) kanssa, niin on ainakin mahtavat muistot!
Syötiin, puheita pidettiin ja sitten vain seurustelua. Eipä sen ihmeempää. Kun Awardsit oli loppu, niin meikäläinen ja kolme muuta alettiin siivoamaan kun muut lähti pubiin. Saatiin paikat kuntoon niin liityttiin joukkoon ja loppuilta on sitten mysteeriä tälle blogille.... Heh!
DAY 152 (20.2.15)
Päivä alkaa sillä, että Jess (saksalainen vaihtari) tulee koputtaa oveen ja sanomaan hyvästejä. Todella haikeaa oli nyt sitten tajuta, ettei näitä henkilöitä tule näkemään pitkään aikaan varmaan eikä näe ystäviä päivittäin... Mutta ei huolta, me kyllä tullaan näkemään. Se on satavarma! Enkä itkenyt... En... Okei... Vähän... Okei itkin. Tulen huomenna... Ja ylihuomenna.... Hitto.
Sitten töihin ja aaaaivan perus. Häät ja normaalit käytännöt. Töistä sitten kun 1:50 pääsi lähtemään niin sanoin Cesarille (yksi esimiehistä) hyvästit kun hänellä alkaa huomenna kahden viikon lomat. Haikeaa tämäkin, opetti omalla tavallaan vähän uusia asioita ja miten toimia jne.
Eihän tässä herkistyä pitäisi. Mutta kun ei tällainen nössö voi sille mitään. Katotaan vaan niin just huomenna ja ylihuomenna mennään naamaa peitellen töissä kun muuten asiakkaatki kysyy mikä on hohhhhooooo!
Stay tuned, Starblom is soon back in Finland!
Staff Awards party! Ja meikäläinen tarjoilemassa... Mutta ei se menoa haitannut!
Staff Party järjestettiin kokoushuone Clarencessa ja sinne nyt siis YLLÄRI YLLÄRI tuli melkeinpä kaikki työntekijät johtajaa myöten! Huoneessa oli jopa Photo Booth ja onneksi oli, sain kuvia työkavereiden (ja johtajan) kanssa, niin on ainakin mahtavat muistot!
Syötiin, puheita pidettiin ja sitten vain seurustelua. Eipä sen ihmeempää. Kun Awardsit oli loppu, niin meikäläinen ja kolme muuta alettiin siivoamaan kun muut lähti pubiin. Saatiin paikat kuntoon niin liityttiin joukkoon ja loppuilta on sitten mysteeriä tälle blogille.... Heh!
DAY 152 (20.2.15)
Päivä alkaa sillä, että Jess (saksalainen vaihtari) tulee koputtaa oveen ja sanomaan hyvästejä. Todella haikeaa oli nyt sitten tajuta, ettei näitä henkilöitä tule näkemään pitkään aikaan varmaan eikä näe ystäviä päivittäin... Mutta ei huolta, me kyllä tullaan näkemään. Se on satavarma! Enkä itkenyt... En... Okei... Vähän... Okei itkin. Tulen huomenna... Ja ylihuomenna.... Hitto.
Sitten töihin ja aaaaivan perus. Häät ja normaalit käytännöt. Töistä sitten kun 1:50 pääsi lähtemään niin sanoin Cesarille (yksi esimiehistä) hyvästit kun hänellä alkaa huomenna kahden viikon lomat. Haikeaa tämäkin, opetti omalla tavallaan vähän uusia asioita ja miten toimia jne.
Eihän tässä herkistyä pitäisi. Mutta kun ei tällainen nössö voi sille mitään. Katotaan vaan niin just huomenna ja ylihuomenna mennään naamaa peitellen töissä kun muuten asiakkaatki kysyy mikä on hohhhhooooo!
Stay tuned, Starblom is soon back in Finland!
torstai 19. helmikuuta 2015
DAY 149 (17.2.15)
Rauhallinen päivä. YKS illallinen mut vaativia ihmisiä. Hieman ärsytti mutta en antanu sen voittaa sitä fiilistä, että on tiistai ja enää kuutisen päivää niin takaisin Suomeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja asiakkaat piti palvelusta jne. Eli POINTSIT KOTIIN! Illallinen oli Mowbray/Mandeville tiloissa.
Siivous, tarkistukset ja kotiin. Rauhallinen iltavuoro Josen ja Benin kanssa.
DAY 150 (18.2.15)
Ravintola klo 7-16
Aamu alkaa rauhallisesti ja ihan hyvin. Kunnes...
Työn tuoksinnassa teen paahtoleipää ja alan ihmettelemään, miksi ihmeessä haistan savua. Kurkkaan siinä sitten paahtimeen niin PAAHTOLEIPÄ ILMILIEKEISSÄ kuin puuklapi takassa konsanaan! Aletaan sit siin nauraa ja puhalletaan parilla voimakkaalla puhalluksella leipä sammuksiin ja nauretaan, että nyt kun herra halus toastia niin viepä sille kunnon toasti!
Nooh jatkuu normaalisti ja pääsen sitten kiillottelemaan vaihteeksi viinilaseja. General Manager astuu huoneeseen sisään niin onpas persoona kun viinilasit särkyy käteen niitä kiillottaessa. Onneks oli paksu liina käytössä...
Koko aamun sitten siinä pistin Garden Roomia (hotellin ravintolan yksi lounas/illallishuoneista) kuntoon. Ovaalipöytä, 18 henkeä ja kaikki koristeet paikoilleen jne härpäkkeet. Jopa Mr. Young (johtaja) tulee ja sanoo että nyt on kyllä hyvin pistetty huone/pöytä/kaikki.
Sitten General Manager iskeytyy jonkun ajan päästä huoneeseen. "Sori Teemo(kyllä, mua kutsutaan Teemoksi. Jopa työaikatauluissa lukee Teemo. Awwww yesss!) mut luvut vaihtu 18-->22 eli sun pitää ottaa AIVAN KAIKKI pois ja pistää kolme pyöreetä pöytää tänne.
Noh enhän mä kun raahannut noi mustat nahkatuolit hotellin toiselta puolelta, tuonut pöydät toiselta puolelta vajasta, silittänyt noi pöytäliinat ynnä muuta mutta HEI. Tää on tätä työtä. Naureskeltiin sit siinä esimiesten kanssa ja ne jätti mut työntekoon. Alotin urakan räjähtävästi ja kun pöydät ja uudet tuolit (kyllä, kaikki mustat tuolit piti viedä takaisin ja ottaa tilalle muita tuoleja toiselta puolelta hotellia) oli huoneessa niin 35min olin pistänyt koko huoneen uusiks kuntoon. I'M ON FIRE! Sitten kotiin rentoutumaan ja huomenna on sitten STAFF AWARDS jossa meikäläinen EI OLE suinkaan mukana viettämässä hauskaa vaan TARJOILIJANA! Katsotaan miten menee!
Hei ja btw..... Koht kotii oi maamme Suomi synnyinmaa ja sillee!
Rauhallinen päivä. YKS illallinen mut vaativia ihmisiä. Hieman ärsytti mutta en antanu sen voittaa sitä fiilistä, että on tiistai ja enää kuutisen päivää niin takaisin Suomeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja asiakkaat piti palvelusta jne. Eli POINTSIT KOTIIN! Illallinen oli Mowbray/Mandeville tiloissa.
Siivous, tarkistukset ja kotiin. Rauhallinen iltavuoro Josen ja Benin kanssa.
DAY 150 (18.2.15)
Ravintola klo 7-16
Aamu alkaa rauhallisesti ja ihan hyvin. Kunnes...
Työn tuoksinnassa teen paahtoleipää ja alan ihmettelemään, miksi ihmeessä haistan savua. Kurkkaan siinä sitten paahtimeen niin PAAHTOLEIPÄ ILMILIEKEISSÄ kuin puuklapi takassa konsanaan! Aletaan sit siin nauraa ja puhalletaan parilla voimakkaalla puhalluksella leipä sammuksiin ja nauretaan, että nyt kun herra halus toastia niin viepä sille kunnon toasti!
Nooh jatkuu normaalisti ja pääsen sitten kiillottelemaan vaihteeksi viinilaseja. General Manager astuu huoneeseen sisään niin onpas persoona kun viinilasit särkyy käteen niitä kiillottaessa. Onneks oli paksu liina käytössä...
Koko aamun sitten siinä pistin Garden Roomia (hotellin ravintolan yksi lounas/illallishuoneista) kuntoon. Ovaalipöytä, 18 henkeä ja kaikki koristeet paikoilleen jne härpäkkeet. Jopa Mr. Young (johtaja) tulee ja sanoo että nyt on kyllä hyvin pistetty huone/pöytä/kaikki.
Sitten General Manager iskeytyy jonkun ajan päästä huoneeseen. "Sori Teemo(kyllä, mua kutsutaan Teemoksi. Jopa työaikatauluissa lukee Teemo. Awwww yesss!) mut luvut vaihtu 18-->22 eli sun pitää ottaa AIVAN KAIKKI pois ja pistää kolme pyöreetä pöytää tänne.
Noh enhän mä kun raahannut noi mustat nahkatuolit hotellin toiselta puolelta, tuonut pöydät toiselta puolelta vajasta, silittänyt noi pöytäliinat ynnä muuta mutta HEI. Tää on tätä työtä. Naureskeltiin sit siinä esimiesten kanssa ja ne jätti mut työntekoon. Alotin urakan räjähtävästi ja kun pöydät ja uudet tuolit (kyllä, kaikki mustat tuolit piti viedä takaisin ja ottaa tilalle muita tuoleja toiselta puolelta hotellia) oli huoneessa niin 35min olin pistänyt koko huoneen uusiks kuntoon. I'M ON FIRE! Sitten kotiin rentoutumaan ja huomenna on sitten STAFF AWARDS jossa meikäläinen EI OLE suinkaan mukana viettämässä hauskaa vaan TARJOILIJANA! Katsotaan miten menee!
Hei ja btw..... Koht kotii oi maamme Suomi synnyinmaa ja sillee!
DAY 148 (16.2.15)
NONIIN VIKA VIIKKO lähti käyntiin!
Eilen tais mennä vähän lujaa majotuksessa mutta ei siitä sitten sen enenpää.
Kävin kuitenkin Lontoossa TAAS koska vapaapäivä! Mutta tällä kertaa piti hakea muutama asia joka unohtui ostaa viime kerralla SEKÄ tänäänhän ON MUN AINOA vapaapäivä tällä viikolla, jos ei lentopäivää lasketa eli sunnuntaita....
Tapasin Eghamin asemalla matkalla Lontooseen 3 SUOMALAISTA vaihtaria! Kappas kummaa, yllättyivät yhtä paljon kun minäkin ja mukavat 20min siinä juteltiin varmaa heidän kanssaan, mukavia pikku oppilaita. Yksi oli Vaasasta, toinen Perhosta ja kolmas jostain mistä en muista huppppssss. Kaikki kuitenkin työskentelevät samassa hotellissa Windsorissa. Heillä oli eripituiset vaihdot mutta nyt en kuollaksenikaan muista niitäkään. Apua mun muistin kanssa.
NONIIN VIKA VIIKKO lähti käyntiin!
Eilen tais mennä vähän lujaa majotuksessa mutta ei siitä sitten sen enenpää.
Kävin kuitenkin Lontoossa TAAS koska vapaapäivä! Mutta tällä kertaa piti hakea muutama asia joka unohtui ostaa viime kerralla SEKÄ tänäänhän ON MUN AINOA vapaapäivä tällä viikolla, jos ei lentopäivää lasketa eli sunnuntaita....
Tapasin Eghamin asemalla matkalla Lontooseen 3 SUOMALAISTA vaihtaria! Kappas kummaa, yllättyivät yhtä paljon kun minäkin ja mukavat 20min siinä juteltiin varmaa heidän kanssaan, mukavia pikku oppilaita. Yksi oli Vaasasta, toinen Perhosta ja kolmas jostain mistä en muista huppppssss. Kaikki kuitenkin työskentelevät samassa hotellissa Windsorissa. Heillä oli eripituiset vaihdot mutta nyt en kuollaksenikaan muista niitäkään. Apua mun muistin kanssa.
DAY 145 (13.2.15)
OHO, Pe 13. ? No eihän me tollasiin uskota, vai..?
Krivs saa meikäläisen lähtemään Lontooseen sen kanssa. NOH lähettiin matkaan ja kesken kävelyn asemalle tää jätkä kertoo, että lompakko unohtui. No ei siinä mitään, lompakko haetaan ja matka jatkuu!
Päästään asemalle, meikäläinen ostaa liput itselleni ja kun tulee Krivsin vuoro niin hän vie mut sivummalle ja sanoo "ei heletatti tiiätkö mitä? Lompakko on mutta maksukortti ei oo lompakon sisällä vaan kämpillä!" Siinä sit naureskellaan ja haetaan maksukortti. Päästäiskö nyt lähtemään jopa junaan?
NO PÄÄSTIINHÄN ME! Juna menee Lontoo Waterloo asemalle ja siellä sitten sanon Krivsille, että HEI, minä poika tiedän missä saa Waterloon parhaat burgerit (ei siis mäkkärikamaa vaan ihan burgeriburgeri) ja ehdotan syömistä siellä. Mennään paikkaan nimeltä "Gourmet Burger Kitchen" nimiseen paikkaan, jossa aikaisemmin kävin tyttöystäväni kanssa.
Tarjoilija tulee luoksemme ja sanoo:
"anteeks, mut tänään on tossa grillissä, jossa me paistetaan pihvit, ni jotain vikaa et voitte saada kuitenkin minkä vaan burgerin mut siihen pitää vaan sit vaihtaa kana pihvin tilalle."
Niin mikä päivä tänään olikaan? NÄÄH Ei tää vielä mitää. Jatketaan.
Primark, kuljeskelua Lontoossa, lisää ruokaa, kuljeskelua, ostelua, lisää ruokaa. Päivän päätteeks sit lähetään Waterloosta takaisin Eghamiin. Melkein missattiin juna, huh. Onneksi ei EPÄONNI iskenyt..
Matkalla sitten Eghamiin välillä hiljaa molemmat omissa ajatuksissaan tai sitten räkätetään meijän mahtaville huonoille jutuille! Yhtäkkiä sit huomataan, että jotain outoa tapahtu...
Mentiin sitten Eghamista huti.....
Päädyttiin Virginia Watersiin, joka on seuraava asema. Ei huolta, pari puntaa niin päästiin takaisin Eghamiin, mut kyl sit Krivsin piti naurane myöntää et okei, on tossa Perjantai 13. jotain perää ehkä..
Tällainen päivä tähän väliin!
OHO, Pe 13. ? No eihän me tollasiin uskota, vai..?
Krivs saa meikäläisen lähtemään Lontooseen sen kanssa. NOH lähettiin matkaan ja kesken kävelyn asemalle tää jätkä kertoo, että lompakko unohtui. No ei siinä mitään, lompakko haetaan ja matka jatkuu!
Päästään asemalle, meikäläinen ostaa liput itselleni ja kun tulee Krivsin vuoro niin hän vie mut sivummalle ja sanoo "ei heletatti tiiätkö mitä? Lompakko on mutta maksukortti ei oo lompakon sisällä vaan kämpillä!" Siinä sit naureskellaan ja haetaan maksukortti. Päästäiskö nyt lähtemään jopa junaan?
NO PÄÄSTIINHÄN ME! Juna menee Lontoo Waterloo asemalle ja siellä sitten sanon Krivsille, että HEI, minä poika tiedän missä saa Waterloon parhaat burgerit (ei siis mäkkärikamaa vaan ihan burgeriburgeri) ja ehdotan syömistä siellä. Mennään paikkaan nimeltä "Gourmet Burger Kitchen" nimiseen paikkaan, jossa aikaisemmin kävin tyttöystäväni kanssa.
Tarjoilija tulee luoksemme ja sanoo:
"anteeks, mut tänään on tossa grillissä, jossa me paistetaan pihvit, ni jotain vikaa et voitte saada kuitenkin minkä vaan burgerin mut siihen pitää vaan sit vaihtaa kana pihvin tilalle."
Niin mikä päivä tänään olikaan? NÄÄH Ei tää vielä mitää. Jatketaan.
Primark, kuljeskelua Lontoossa, lisää ruokaa, kuljeskelua, ostelua, lisää ruokaa. Päivän päätteeks sit lähetään Waterloosta takaisin Eghamiin. Melkein missattiin juna, huh. Onneksi ei EPÄONNI iskenyt..
Matkalla sitten Eghamiin välillä hiljaa molemmat omissa ajatuksissaan tai sitten räkätetään meijän mahtaville huonoille jutuille! Yhtäkkiä sit huomataan, että jotain outoa tapahtu...
Mentiin sitten Eghamista huti.....
Päädyttiin Virginia Watersiin, joka on seuraava asema. Ei huolta, pari puntaa niin päästiin takaisin Eghamiin, mut kyl sit Krivsin piti naurane myöntää et okei, on tossa Perjantai 13. jotain perää ehkä..
Tällainen päivä tähän väliin!
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
DAY 138 (6.2.15)
Heissan!
Eipä tässä mitään uutta... Päivät ollu samanlaisia, ainoana hyvänä erona muihin päiviin oli se, että parempi puolisko tuli käymään neljäksi päiväksi! Harry Potter studio touria käytiin kattomassa ja muutenkin kiertelemässä Lontoota!
Mutta tänään. Yksi (1) ainoa kokous hoidettavana ja töissäkin oli vain Gareth (pomo) , Jess ja Ben. Päivä meni rauhallisesti eikä mitää erikoisempaa.
Päivän keskivaiheilla tuli kuitenkin sitten puhetta Garethin kanssa, että mitäs aijon kun tää vaihto loppuu? Oltiin molemmat samaa mieltä, että kyllä vähän aikaa kuitenkin Suomessa oon jos ei muuta, koska kuitenkin Suomessa tällä hetkellä se "elämä." Gareth kuitenkin sit kehu meikäläistä et kuinka hyvää työtä oikeen oon tehny ja sano, että kyllä heiltä paikka aina meikäläiselle on. Soitto vaan riittää ni bääm. Oli kuulema muiltakin tahoilta kuullut, että "Teemo meille töihin."
Yllätyin, myöskin siitä syystä etten osaa ottaa kehuja vastaan. Hah... Tuli kuitenkin hyvä fiilis kun sai kuulla, että musta ja mun työnteosta pidetään! Ja kukapa tietää, ehkä meikäläinen palaakin tulevaisuudessa joskus... Sen näkee sitten!
DAY 141 (9.2.15)
OOOOOLRAITI, ravintolassa hommissa tänään klo 14:00-00:00!
Eipä mittään, perus hommia mitä odotinkin. Ruoan viemistä, kahvin, teen ja skonssien tarjoilemista, kiillottamista, kiillottamista, jne... Rauhallinen päivä kuitenkin oli!
SITTEN ISKEE pariskunta syömään klo 21:15-23:45 ja päässäni löi vain yksi sana.
Miksi.
Eipä voi mitään, he syövät ja lähtevät. Sitten vain paikat kuntoon ja "kotiin."
Mut ärsytti silti. Iha vaan vähän.
Heissan!
Eipä tässä mitään uutta... Päivät ollu samanlaisia, ainoana hyvänä erona muihin päiviin oli se, että parempi puolisko tuli käymään neljäksi päiväksi! Harry Potter studio touria käytiin kattomassa ja muutenkin kiertelemässä Lontoota!
Mutta tänään. Yksi (1) ainoa kokous hoidettavana ja töissäkin oli vain Gareth (pomo) , Jess ja Ben. Päivä meni rauhallisesti eikä mitää erikoisempaa.
Päivän keskivaiheilla tuli kuitenkin sitten puhetta Garethin kanssa, että mitäs aijon kun tää vaihto loppuu? Oltiin molemmat samaa mieltä, että kyllä vähän aikaa kuitenkin Suomessa oon jos ei muuta, koska kuitenkin Suomessa tällä hetkellä se "elämä." Gareth kuitenkin sit kehu meikäläistä et kuinka hyvää työtä oikeen oon tehny ja sano, että kyllä heiltä paikka aina meikäläiselle on. Soitto vaan riittää ni bääm. Oli kuulema muiltakin tahoilta kuullut, että "Teemo meille töihin."
Yllätyin, myöskin siitä syystä etten osaa ottaa kehuja vastaan. Hah... Tuli kuitenkin hyvä fiilis kun sai kuulla, että musta ja mun työnteosta pidetään! Ja kukapa tietää, ehkä meikäläinen palaakin tulevaisuudessa joskus... Sen näkee sitten!
DAY 141 (9.2.15)
OOOOOLRAITI, ravintolassa hommissa tänään klo 14:00-00:00!
Eipä mittään, perus hommia mitä odotinkin. Ruoan viemistä, kahvin, teen ja skonssien tarjoilemista, kiillottamista, kiillottamista, jne... Rauhallinen päivä kuitenkin oli!
SITTEN ISKEE pariskunta syömään klo 21:15-23:45 ja päässäni löi vain yksi sana.
Miksi.
Eipä voi mitään, he syövät ja lähtevät. Sitten vain paikat kuntoon ja "kotiin."
Mut ärsytti silti. Iha vaan vähän.
Tilaa:
Kommentit (Atom)