maanantai 16. maaliskuuta 2015

Loppupäätelmiä ja omia ajatuksia.

Noin, nyt on koko viisi kuukautta vietetty Englannissa, Aika tuntui todella pitkältä aluksi, mutta yhtäkkiä huomasikin, että eihän tässä ole kuin viimeiset kaksi viikkoa jäljellä. Haluankin nyt kertoa, miten vaihto muutti minua parempaan suuntaan ammatillisesti omilla ajatuksilla höystettynä. Tässä muutamia asioita:

Kielitaito
Noh, tämähän on nyt selvääkin selvempi asia. Kielitaitoni parani huomattavasti siitä, mitä se aijemmin oli. Vaikkei se huono alussakaan ollut, niin paljon varmemmin puhun nyt englantia ja sanastoakin tuli pienesti suurennettua. Sen siitä saa, kun viettää viisi kuukautta englanninkielen keskellä, eikä kuule suomea kuin satunnaisesti. Joskus.


Itsevarmuus asiakkaiden kanssa
Kyllä, itsevarmuus kohdatessa asiakkaita parani myös. Edes vähän. Häitä kun oli parhaimmassa tapauksessa viisi kertaa viikossa ja siihen muutama kokous, niin siitä tulee jos jonkinmoista henkilöä vastaan. Hauskaa, tosikkoa, ymmärtäväistä, ilkeää ja niin edelleen. Siinä oppi ottamaan eri henkilöitä vastaan paljon paremmin ja sen mukaan sitten mukautua tarjoilemaan heitä. Hymy suin. Rajansa kaikella tottakai.


Suorituskyky
Paljon ihmisiä. Paljon tehtävää. Yksi esimiehistäni takoi päähäni sen mitä olisi pitänyt tajuta oppia jo aikoja sitten. Vaikka sinulla olisi tehtävät A, B, C ja D tekemättä, tee ne järjestyksessä. ÄLÄ hyppää tehtävästä toiseen, sillä tavalla saadaan vain aikaan oikein kaunis ja hieno sekasorto, eikä yksikään tehtävä tule hyvin valmiiksi. Tämä oppi kylläkin oli hiljaisiin päiviin ja kun sai tehdä rauhassa. Se on sentään korjattu, mutta enään pitää oppia pitää pää kylmänä ja tehdä rauhassa myös kiireessä. Opin vähän myös sitä, mutta minulla on vielä harjoittelemista.


Tapa tehdä eri asioita mm. tyylit ja tekniikat
Miten taitella/liinoittaa pöytäliina pöytään nopeasti ja siististi, miten kiilloittaa (olisi erittäin paljon hiomista nykyäänkin kröhöm) tehokkaasti ja nopeasti, miten saada katettua 20 pöytää häitä varten pienessä ryhmässä nopsaan, miten ja mitä kautta rullata 180cm halkaisijalla varustettu pöytä toiselle puolelle hotellia nopeasti ja miten saada mahtumaan yhteen pieneen kopperoon ulkona kaikki pöydät, joita ette huomenna tarvitse ja kun tiedät jo valmiiksi, etteivät ne kaikki mahdu millään sinne?

Näihin kaikkii kysymyksiin löytyy vastaus. Kokemuksella. Eli siis tekemällä. Myös mahtava työporukka vaikuttaa asiaan. Jos et ole varma jostain asiasta, kysy pois. Aina on joku joka auttaa. Ei tuomitsevia katseita, ellet tottakai kysy samaa asiaa jo kymmenettä kertaa. Kaikilla on eri tapa tehdä asioita, jonka ansiosta on aivan mahtavaa oppia ja vaikka suurin osa asioista työpaikkaan mentäessä olikin minulle tuttuja, opettelin silti "uudestaan" tekemään asioita jotta saisin työn menemään nopeammin ja silti pysyä hyvässä lopputuloksessa.


Tuossa muutamia asioita, joita opin ja missä kehityin vaihdossa ollessani. Vaihtoon lähteminen oli yksi elämäni mahtavimmista kokemuksista tähän mennessä. Sain elinikäisiä ystäviä joille hyvästelyjen sanominen sai itkemään vuolaasti, joiden kanssa sai nauraa vatsansa kipeäksi sekä joille sai kertoa syvimmät murheet kun fiilis oli enemmän kuin maassa. Kaipaan heitä, mutta ajatus siitä, että näemme vielä niin auttaa.

Tässä lohikäärmeessä on sisäringissä 18 palaa. 
Meitä vaihtareita oli 18. Piiloitettu kakkosmerkitys siis. Tämä on heille.

Muutamia kuvia, jotka otettiin työporukan kanssa Staff Awardseissa.
Nämä kuvat lämmittää sydäntä.

tiistai 24. helmikuuta 2015

DAY 154 (22.2.15)

JAA ETTÄ SUOMEEN TAKAISIN TÄNÄÄN? WOOP WOOP!

Yhdeksältä aamulla heräillään ja viimeiset tarkistukset laukkujen sisältöihin. Onko kaikki mukana? Koko päivän kylläkin oli aivan järjetön haikeus ja tyhjyys siitä syystä, että jättää nää ihmiset taakse tosi pitkäks aikaa. Ja et joutuu erkanee viimeisestäkin vaihtarikaverista, Latvialaisesta Krivsistä. Krivsistä tuli meikäläiselle tosi läheinen ja hyvä ystävä. Ilman sitä jätkää mulla ois mm. hajonnu pää tähän paikkaan, olisin ollu aivan yksin aika suurimmaks osan ajasta ja vaikka mitä.

Mennään sitten syömään lounasta ja sitten oli Krivsin aika lähteä jossain siinä klo 12 aikaan. Hyvästit ja kyllä vaan surutti sanoa niin hyvälle ystävälle moikat. Mut onneks nähään vielä taas.

Sitten menin hotellille sanomaan viimeiset hyvästit työkavereille ja pomoille. Haikeaaaaaaaaaa... Pomot sitten sano, että jos joskus haluan suosituksia, töitä tai mitä vaan ni soitto vaan! Tuntu hyvältä ja yksi korkeista esimiehistä anto sitten parit vinkit ja korttinsa, et myös hänelle sitten pystyy soittamaan jos mitä tahansa on. Feels good man.

Sit kello alkoki olemaan niin paljon, että lähin Kristaa vastaan Eghamin asemalle kello kahdeksi josta jatkettiin bussipysäkille ja Heatrown kentälle, missä venaavatkin Tomi ja Jarmo!

JA EIKUN KOTIIN!

Tää reissu oli aivan mahtava kokemus. Meikäläinen ei kadu yhtään sinne lähtöä. Voin sanoa, että jos mietiyttää perheen, tyttö/poikaystävän, lemmikin, ystävien tai kenen/minkä tahansa jättäminen Suomeen että sen takia ei vaihtoon lähtisi niin lähde vaan. Ota tilaisuus ja mene! Vaihto ei kestä ikuisesti ja siitä oppii aivan älyttömästi. Saat elinikuisia ystäviä ja kavereita, kielitaito karttuu huomattavasti jos haluaa ja parhaimmassa tapauksessa töitäkin olisi tarjolla. Kuka tietää?
DAY 153 (21.2.15)

Viimeinen työvuoro, häät. Iltavuoro klo 15:30-00:30 oli tällä kertaa mutta hauskaa oli, en valita.
Mut näissä häissä oli eniten lapsia ku missää muissa häissä missä tarjoilin. Voi herrajumala. No olihan ne ihan sulosia mutta se huuto. Nooh ei lapset nyt näiden häiden pääpointti ollut joten jatketaan eteenpäin. Jälkiruokien jälkeen koko juhlayleisölle esiintyivät meijän univormuihin pukeutuneet laulavat tarjoilijat. Erittäin hyvä show ja hauska!

Esiintyjien jälkeen sitten ilta menikin aivan normaaliin rauhalliseen tahtiin ja oli kyllä suloinen näky, kun aikuisten keskeltä yhtäkkiä vipeltää lapsi järjettömän kokosen hevosenpäämaski päässä ohi!

Siinä sitten alkoi myös työkavereilla loppumaan vuorot iltaa myöden, joten ne jotka eivät huomenna työskentelisi niin sanoin hyvästit ja oi että ku oli haikeeta. Näiden mahtavien ihmisten kanssa kuitenkin viettänyt 4kk aika tiiviisti aikaa ja tehnyt töitä. Tuntuu niin oudolta myös, että huomenna oon kotona....

perjantai 20. helmikuuta 2015

DAY 151 (19.2.15)

Staff Awards party! Ja meikäläinen tarjoilemassa... Mutta ei se menoa haitannut!
Staff Party järjestettiin kokoushuone Clarencessa ja sinne nyt siis YLLÄRI YLLÄRI tuli melkeinpä kaikki työntekijät johtajaa myöten! Huoneessa oli jopa Photo Booth ja onneksi oli, sain kuvia työkavereiden (ja johtajan) kanssa, niin on ainakin mahtavat muistot!

Syötiin, puheita pidettiin ja sitten vain seurustelua. Eipä sen ihmeempää. Kun Awardsit oli loppu, niin meikäläinen ja kolme muuta alettiin siivoamaan kun muut lähti pubiin. Saatiin paikat kuntoon niin liityttiin joukkoon ja loppuilta on sitten mysteeriä tälle blogille.... Heh!


DAY 152 (20.2.15)

Päivä alkaa sillä, että Jess (saksalainen vaihtari) tulee koputtaa oveen ja sanomaan hyvästejä. Todella haikeaa oli nyt sitten tajuta, ettei näitä henkilöitä tule näkemään pitkään aikaan varmaan eikä näe ystäviä päivittäin... Mutta ei huolta, me kyllä tullaan näkemään. Se on satavarma! Enkä itkenyt... En... Okei... Vähän... Okei itkin. Tulen huomenna... Ja ylihuomenna.... Hitto.

Sitten töihin ja aaaaivan perus. Häät ja normaalit käytännöt. Töistä sitten kun 1:50 pääsi lähtemään niin sanoin Cesarille (yksi esimiehistä) hyvästit kun hänellä alkaa huomenna kahden viikon lomat. Haikeaa tämäkin, opetti omalla tavallaan vähän uusia asioita ja miten toimia jne.

Eihän tässä herkistyä pitäisi. Mutta kun ei tällainen nössö voi sille mitään. Katotaan vaan niin just huomenna ja ylihuomenna mennään naamaa peitellen töissä kun muuten asiakkaatki kysyy mikä on hohhhhooooo!

Stay tuned, Starblom is soon back in Finland!

torstai 19. helmikuuta 2015

DAY 149 (17.2.15)

Rauhallinen päivä. YKS illallinen mut vaativia ihmisiä. Hieman ärsytti mutta en antanu sen voittaa sitä fiilistä, että on tiistai ja enää kuutisen päivää niin takaisin Suomeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja asiakkaat piti palvelusta jne. Eli POINTSIT KOTIIN! Illallinen oli Mowbray/Mandeville tiloissa.

Siivous, tarkistukset ja kotiin. Rauhallinen iltavuoro Josen ja Benin kanssa.

DAY 150 (18.2.15)

Ravintola klo 7-16

Aamu alkaa rauhallisesti ja ihan hyvin. Kunnes...

Työn tuoksinnassa teen paahtoleipää ja alan ihmettelemään, miksi ihmeessä haistan savua. Kurkkaan siinä sitten paahtimeen niin PAAHTOLEIPÄ ILMILIEKEISSÄ kuin puuklapi takassa konsanaan! Aletaan sit siin nauraa ja puhalletaan parilla voimakkaalla puhalluksella leipä sammuksiin ja nauretaan, että nyt kun herra halus toastia niin viepä sille kunnon toasti!

Nooh jatkuu normaalisti ja pääsen sitten kiillottelemaan vaihteeksi viinilaseja. General Manager astuu huoneeseen sisään niin onpas persoona kun viinilasit särkyy käteen niitä kiillottaessa. Onneks oli paksu liina käytössä...

Koko aamun sitten siinä pistin Garden Roomia (hotellin ravintolan yksi lounas/illallishuoneista) kuntoon. Ovaalipöytä, 18 henkeä ja kaikki koristeet paikoilleen jne härpäkkeet. Jopa Mr. Young (johtaja) tulee ja sanoo että nyt on kyllä hyvin pistetty huone/pöytä/kaikki.
Sitten General Manager iskeytyy jonkun ajan päästä huoneeseen. "Sori Teemo(kyllä, mua kutsutaan Teemoksi. Jopa työaikatauluissa lukee Teemo. Awwww yesss!) mut luvut vaihtu 18-->22 eli sun pitää ottaa AIVAN KAIKKI pois ja pistää kolme pyöreetä pöytää tänne.

Noh enhän mä kun raahannut noi mustat nahkatuolit hotellin toiselta puolelta, tuonut pöydät toiselta puolelta vajasta, silittänyt noi pöytäliinat ynnä muuta mutta HEI. Tää on tätä työtä. Naureskeltiin sit siinä esimiesten kanssa ja ne jätti mut työntekoon. Alotin urakan räjähtävästi ja kun pöydät ja uudet tuolit (kyllä, kaikki mustat tuolit piti viedä takaisin ja ottaa tilalle muita tuoleja toiselta puolelta hotellia) oli huoneessa niin 35min olin pistänyt koko huoneen uusiks kuntoon. I'M ON FIRE! Sitten kotiin rentoutumaan ja huomenna on sitten STAFF AWARDS jossa meikäläinen EI OLE suinkaan mukana viettämässä hauskaa vaan TARJOILIJANA! Katsotaan miten menee!


Hei ja btw..... Koht kotii oi maamme Suomi synnyinmaa ja sillee!
DAY 148 (16.2.15)

NONIIN VIKA VIIKKO lähti käyntiin!

Eilen tais mennä vähän lujaa majotuksessa mutta ei siitä sitten sen enenpää.

Kävin kuitenkin Lontoossa TAAS koska vapaapäivä! Mutta tällä kertaa piti hakea muutama asia joka unohtui ostaa viime kerralla SEKÄ tänäänhän ON MUN AINOA vapaapäivä tällä viikolla, jos ei lentopäivää lasketa eli sunnuntaita....

Tapasin Eghamin asemalla matkalla Lontooseen 3 SUOMALAISTA vaihtaria! Kappas kummaa, yllättyivät yhtä paljon kun minäkin ja mukavat 20min siinä juteltiin varmaa heidän kanssaan, mukavia pikku oppilaita. Yksi oli Vaasasta, toinen Perhosta ja kolmas jostain mistä en muista huppppssss. Kaikki kuitenkin työskentelevät samassa hotellissa Windsorissa. Heillä oli eripituiset vaihdot mutta nyt en kuollaksenikaan muista niitäkään. Apua mun muistin kanssa.
DAY 145 (13.2.15)

OHO, Pe 13. ? No eihän me tollasiin uskota, vai..?

Krivs saa meikäläisen lähtemään Lontooseen sen kanssa. NOH lähettiin matkaan ja kesken kävelyn asemalle tää jätkä kertoo, että lompakko unohtui. No ei siinä mitään, lompakko haetaan ja matka jatkuu!
Päästään asemalle, meikäläinen ostaa liput itselleni ja kun tulee Krivsin vuoro niin hän vie mut sivummalle ja sanoo "ei heletatti tiiätkö mitä? Lompakko on mutta maksukortti ei oo lompakon sisällä vaan kämpillä!" Siinä sit naureskellaan ja haetaan maksukortti. Päästäiskö nyt lähtemään jopa junaan?

NO PÄÄSTIINHÄN ME! Juna menee Lontoo Waterloo asemalle ja siellä sitten sanon Krivsille, että HEI, minä poika tiedän missä saa Waterloon parhaat burgerit (ei siis mäkkärikamaa vaan ihan burgeriburgeri) ja ehdotan syömistä siellä. Mennään paikkaan nimeltä "Gourmet Burger Kitchen" nimiseen paikkaan, jossa aikaisemmin kävin tyttöystäväni kanssa.

Tarjoilija tulee luoksemme ja sanoo:
"anteeks, mut tänään on tossa grillissä, jossa me paistetaan pihvit, ni jotain vikaa et voitte saada kuitenkin minkä vaan burgerin mut siihen pitää vaan sit vaihtaa kana pihvin tilalle."

Niin mikä päivä tänään olikaan? NÄÄH Ei tää vielä mitää. Jatketaan.

Primark, kuljeskelua Lontoossa, lisää ruokaa, kuljeskelua, ostelua, lisää ruokaa. Päivän päätteeks sit lähetään Waterloosta takaisin Eghamiin. Melkein missattiin juna, huh. Onneksi ei EPÄONNI iskenyt..

Matkalla sitten Eghamiin välillä hiljaa molemmat omissa ajatuksissaan tai sitten räkätetään meijän mahtaville huonoille jutuille! Yhtäkkiä sit huomataan, että jotain outoa tapahtu...

Mentiin sitten Eghamista huti.....
Päädyttiin Virginia Watersiin, joka on seuraava asema. Ei huolta, pari puntaa niin päästiin takaisin Eghamiin, mut kyl sit Krivsin piti naurane myöntää et okei, on tossa Perjantai 13. jotain perää ehkä..

Tällainen päivä tähän väliin!